Partavaahto pitää ihon kosteana ja kimmoisana sekä toimii voiteluaineena ajettaessa partaa veitsellä tai höylällä. Partaa ei saa ajaa ihon ollessa kuiva, sillä terä kaapii ihoa liikaa sekä altistaa haavoille. Ajettaessa partaa, partavaahto jää ajamattomille alueille merkiksi ja pyyhkiytyy pois ajetuilta alueilta, varsin kätevää.
Ehkä tunnetuimpia partavaahtoja ovat alumiinitölkeissä myytävät ponnekaasun voimalla vaahtoutuvat tuotteet. Näissä on kuitenkin yksi perustavan luokan ongelma. Vaahdot sisältävät harvemmin riittävästi kosteutta ylläpitäviä aineita. Vaahdon muodostukseen käytetään ponneaineita, erilaisia matalalla kiehuvia nestekaasuja. Diffuusioksi kutsutun ilmiön vuoksi pesun jälkeen ihoa kosteuttava vesi siirtyy partavaahdon kuivasta kaasusta muodostuviin kupliin. Huomaat ihon kuivuvan pikkuhiljaa ajon aikana. Parempi vaihto on esimerkiksi parranajogeeli.
Perinteiset partavaahdot tehdään kuitenkin itse. Niiden raaka-aineina käytetään partasaippuoita. Parranajosaippuat kuitenkin poikkeavat tavallisista peseytymiseen käytetyistä saippuoista. Parranajosaippuoiden tarkoitus ei ole toimia pesuaineena, vaan kosteuttajana ja voiteluaineena.
Kasvi ja eläinkunnan rasvat ja öljyt koostuvat glyserolin ja rasvahappojen muodostamista estereistä. Mineraaliöljyt ovat kuitenkin pitkäketjuisia hiilivetyjä, eikä niitä voida käyttää saippuoiden raaka-aineina. Valmistettaessa saippuaa, glyserolin ja rasvahappojen väliset sidokset katkotaan. Glyseroli vapautuu ja rasvahapot muutetaan suoloiksi. Puhtaina kovat saippuat ovat yleensä rasvahappojen natriumsuoloja ja pehmeät tai nestemäiset kaliumsuoloja. Saippuoihin voidaan toki lisätä lisäaineita muokkaamaan niiden väriä, koostumusta ja tuoksua. Pesukäyttöön tarkoitettujen saippuoiden rasvahappoketjut ovat yleensä parranajosaippuoita lyhyempiä. Jotkin esimerkiksi moottoreissa käytetyt rasvat ovat rasvahappojen litiumsuoloja.
Perinteisen parranajon yksi peruspilareista on partasuti. Parhaiksi osoittautuneet partasudit tehdään mäyrän karvoista. Tällaisten partasutien hinnat alkavat 30 eurosta. Hinta tuntuu korkealta, mutta partasutiin kannattaa panostaa. Laadukas partasuti on mukava käyttää, sillä voi valmistaa laadukasta partavaahtoa suhteellisen nopeasti ja se kestää hyvin huollettuna useita vuosia. Mäyränkarvaisia partasuteja myydään kolmea erilaista: Best Badger, Super Badger ja Silver Tip. Best Badger on halvin ja Silver tip kallein. Hinnan noustessa käytetyn karvan laatu ja tuotteen viimeistely muuttuvat, luonnollisesti paremmaksi.
Partavaahtoa voi tehdä joko kovista (soap) tai pehmeistä partasaippuoista (cream). Pehmeissä saippuoissa voi olla lisäaineina öljyjä, jotka parantavat partavaahdon voiteluominaisuuksia. Käytettävä partavaahto on aina makuasia, mutta hyviä kompromissejakin löytyy. Ratkaisu on Ylivertainen Partavaahto (Überlather).
Ylivertainen Partavaahto valmistetaan käyttäen kovaa ja pehmeää partasaippuaa sekä glyserolia. Glyseroli lisää partavaahdon kosteuttavaa vaikutusta (ja saa partavaahdon maistumaan itseasiassa aika hyvältä).
Partavaahdon valmistus alkaa partasudin kastelemisella. Partavaahtoa valmistettaessa käytetään aina lämmintä tai kuumaa vettä. Partasutia ei kuitenkaan kannata pitää liian kuumassa vedessä, sillä se voi vaurioitua. Partasudille riittää hanasta saatava kuuma vesi.
Partavaahdon valmistukseen on tarjolla erilaisia mukeja, joissa osassa on kuumavesisäiliö. Ellei halua ostaa jopa yli 50 euron hintaista tarkoitukseen tehtyä mukia, halvat jälkiruokakulhot ajavat asiansa. Löysin Anttilasta 1,5 euroa maksavia kulhoja, jotka pinottaessa jättävät pienen vesitilan kulhojen väliin.
Kulhot täytetään kuumalla vedellä ja jätetään lämpenemään. Tässä vaiheessa kovaan partasaippuarasiaan lisätään noin pari ruokalusikallista kuumaa vettä hierotaan saippuaa sutiin. Partasuti saa olla tässä vaiheessa vetinen, muttei liian märkä, sillä vettä on helpompi lisätä kuin poistaa partavaahdon valmistuksen yhteydessä. Kun partasudissa on riittävästi saippuaa, kaadetaan saippuarasiassa oleva saippuavesi juuri tyhjennettyyn lämpimään kulhoon. Tyhjä kulho laitetaan kuumaa vettä täynnä olevan kulhon päälle, jotta partavaahto pysyy lämpimänä.
Kulhoon lisätään vielä noin 1/3 teelusikallista pehmeää partasaippua ja teelusikallinen glyserolia. Tämän jälkeen alkaa vispaaminen. Partasutia pyöritetään ja "pumpataan" kulhossa, kunnes partavaahto on kermavaahtomaista. Vettä voi joutua lisäämään valmistuksen yhteydessä. Partavaahto saa sisältää vettä lähes niin paljon kuin mahdollista, ilman että se on juoksevaa.
Hyväksi ja halvaksi saippuaksi on osoittautunut The English Shaving Companyssa
myytävät Edwin Jagger -merkkiset saippuat. Käytän aloe veran ja tyrnin tuoksuisia saippuoita, vaikken sen ihmeemmin välitä "100 % luonnollista" -myyntipuheista. Nuo sattuvat tuoksumaan melko hyviltä. Ostin aluksi Prosason valmistamaa aloe vera -saippuaa, mutta se osoittautui huonoksi tuotteeksi. Kyseinen saippua kirveli ihoa ikävästi. Riippuen toki mieltymyksistäsi, mutta voin suositella Edwin Jaggerin aloe vera ja tyrni (sea buckthorn) -saippuoita. Kannattaa vilkaista mainitun nettikaupan tarjoukset, sillä Best Badger eli halvin keskikokoinen mäyränkarvasuti oli tarjouksessa noin 20 eurolla. Myös postikulut kuuluivat hintaan näin Joulun alla.
Hieman visualisointia vaahdotukseen: Überlather
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti